Männyllä käytetään lähinnä siemenpuuasentoa luontaisessa uudistamisessa. Siemenpuita tulisi jättää 50-150 hehtaarille, kuitenkin siemensato on suurinta kun siemenpuita on 100-200 kappaletta. Luontaista uudistamista harrastetaan karkeilla ja lajittuneilla kuivahkoilla kankailla ja sitä karuimmilla kasvupaikoilla. Myöskin uudistamista tehdään myös varpu ja puolukkaturvekankailla. Kun ne ovat osittain rahkasammalpeitteisiä ja koivun osuus on uudistettavasta puustosta vähäinen. Pilalle luontainen uudistaminen voi mennä monessakin kohtaa. Ensimmäiseksi tietenkin siemenpuut tulisivat olla siemennyskykyisiä. Noin 40% latvuksesta tulisi olla vehreää, eikä poikaoksia ja merkkejä tervasrososta saisi olla. On myös muistettava, että jos aikaisemmin hoitamattomaan metsään hakataan siemenpuuasento, niin ensimmäisen myrskyn tullessa siemenpuut ovat kaikki nurin. Myöskin puiden latvukset eivät välttämättä täytä kriteereitä, vaan ovat liian suppeita johtuen liian pitkistä harvennusväleistä. Männyn luontainen uudistaminen ei onnistu liian rehevillä kasvualustoilla, vaan koivu valtaa pioneerilajina männyn elintilan. Hienoainesmoreeni toimiikin merkkinä liian rehevästä kasvualustasta. Väärällä maanmuokkaustavalla voidaan myös pilata uudistaminen. Taikka maanmuokkauksen vähyydellä. Vähintään 20-25% Kuvion pinta-alasta tulisi muokata. Kangasmaat joko laikutetaan, taikka äestetään turvemailla suositaan laikutusta. Turhaan syvälle kaivamista ei suositella 10 cm riittää. Kannonnosto luonnollisesti kasvattaa muokatun pinnan määrää. Karukkokankaalla ei ole pakko muokata maata. Hakkuut tulisi toteuttaa siten, että uudistus ja hakkuu tehtäisiin ennen hyviä siemenvuosia, jolloin uudistuminen on edes mahdollista. Muokkaus tulisi tehdä syksyllä ennen siementen varisemista. Muokkausjälki säilyy E- Suomessa vain 3-4 vuotta ja P-Suomessa 5-10 vuotta. Jos hakkuut suoritetaan väärässä välissä voi olla, että kuvion metsittyminen on jopa olematonta. Kuitenkin hyvinä siemenvuosina tulos on yleensä erinomainen. Alue kannattaa raivata ja poistaa lehtipuu, mutta havupuuryhmät kannattaa säästää. Siemenpuu asento hakataa viimeistään 5 vuoden päästä hyvän taimettumisen havaitsemisesta. Jos asialla ei ole ammattilaisia, voi siemenpuiden poisto vahingoittaa taimistoa. Puiden poisto mielellään talvella suojasäällä hyvän ajourasuunnittelun kera. Osa siemenpuista jätetään luonnollisesti säästöpuiksi. Raivaamaan saisi mennä 6-7 vuotta muokkauksesta johtuen siitä, että luontainen taimettuminen on aina ryhmittäistä. Samalla voi puulajisuhteita muokata eli kuusi ja koivu pois. Koivikko houkuttelee myös hirviä ja haapa taas aiheuttaa männynversoruostetta. Taimiainesta tulisi etelä- ja keskisuomessa tulla 2 vuoden kuluessa toimenpiteistä. Jos taimiainesta ei ole joko alue istutetaan taikka muokataan uudestaa riippuen onko tiedossa hyvää siemenvuotta. Männyllä tehdään myös kaistale ja pienaukko luontaista uudistamista. Pienaukkomenetelmässä vikana on kuvion muuttuminen eritasoiseksi, myös myrskytuhoille molemmissa ollaan alttiita. Kaistaleet kannattaisikin tehdä  etelä pohjois suunnassa, että kaikki taimet saisivat valoa mahdollisimman paljon. Puiden varjostaminen onkin suurin ongelma kaistale ja pienaukkohakkuissa. Olisi myös suotavaa kaistalehakkuussa omistaa viereinen metsikkö. Tai vähintään tietää ettei naapuri hakkaa metsikköä ennen kuin uudistus on valmis. Molemmissa raivaus ja muokkaus ovat pakollisia joten kuvioiden tulee olla suuria, että ylipäätään kannattaa.                                                    Kuusen luontainen uudistaminen on kivennäismailla suojuspuumenetelmällä epävarmaa eikä sitä suositella. Kangas ja turvemaiden pieniä uudistusaloja voidaan toteuttaa luontaisella reunametsän uudistamisella. Turvemailla kuvion annetaan taimettua ensin luontaiseksi hieskoivuksi, jonka jälkeen hieskoivun alle syntyy kuusialikasvos. Kangasmaiden kuusialikasvosta voidaan hyödyntää, jos se kooltaan on vähintään noin 3-4 aaria. Vuosikasvaimet tulisi olla vähintään 10 cm. Menetelmä toimii parhaiten lehtomaisilla kankailla. Myös luonnontilaisilla korvilla sillä rahkasammal on hyvä itämisalusta.

 Näilläkin alueilla täydennettävä istuttamalla. Kunnollisen taimiston muodostumiseen voi kulua, jopa parikymmentä vuotta, kuitenkin ongelma on lähinnä korjuutekninen. Kuusi on herkkä korjuuvaurioille ja isoilla koneilla voidaan vahingoittaa kuusentaimen juuristoa ja itse taimea. Manuhakkaajalle tämä ei ole ongelma. Jos kasvus on hyvä niin muokkausta ei tarvita, jolloin suojuspuumenetelmä on täysin ilmainen. Kuitenkin riskit ovat suuret sillä lopputulos ei ole ollenkaan varmaa. Luontaiseen uudistamisalaan täytyy myös liittyä täydellinen juurikäävättömyys. Kuusen harva siementuotto on myös ongelma.