Maata muokataan kivennäismailla aina syystä. Maanmuokkausta ei tehdä turhan takia, sillä monessakin kasvupaikassa ei ilman muokkausta päästäisi koskaan haluttuun tulokseen. Ilman maanmuokkausta todennäköisesti metsikkö kehittyisi huonona. Metsikön kehittymiseenkin kuluisi liikaa aikaa, eikä puulajia päästäisi valitsemaan. Poislukien kaikkein karuimmat kasvupaikat, joilla välttämättä muokkausta ei tarvitse tehdä, tai siitä ei ole mitään iloa. Maanmuokkaus poikkeuksetta tehdäänkin nimenomaan helpottamaan istutus, kylvö taikka luontaisen uudistuksen tulosta. Joissain tilanteissa maanmuokkauksessa lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ohjataan alueen vedet pois. Esimerkiksi märkä kasvupaikka olisi hukkunut veteen, taikka muuten kuusivaltaisessa metsässä alkaa kasvamaan soille tyypillistä rahkasammalta. Silloin hälytyskellojen tulee soida. Kun puusto hakataan ja puiden haihduttava vaikutus häipyy, niin pahimmassa tapauksessa menetetään muuten mainiolta kasvupaikalta jopa vuosien puustonkasvu. Ratkaisuksi käykin hakkuun jälkeen ojitus ja maanmuokkaus yhtäaikaisesti. Tätä kutsutaankin ojitusmätästykseksi. Hyötyjä on myös muunlaisia esimerkiksi tukkimiehentäi ei pääse taimien kimppuun niin helposti, kun kunttaa on otettu pois ja kivennäismaa on paljaana. Kun taimi sijaitsee noin 20 cm päässä kuntasta tukkimiehentäin syönnit vähenevät huomattavasti. Lämpöolot paranevat kun mätäs lämpenee nopeammin ja ilmanvaihtokin paranee niin, että taimi saa tarpeeksi happea. Ravinteikkuus maanmuokkauksella saadaan myös paremmaksi, kun pieneliöt lämpö- ja kosteusolojen parantuessa alkavat toimia.

Maanmuokkausmenetelmiä on paljon ja jokaista tulee käyttää aina oikeissa paikoissa. Jos muokkausmenetelmä menee mönkään, niin voi saada aikaan pahaakin tuhoa. Äestys ja laikutus molemmat sopivat männyn karkeille, taikka keskikarkeille uudistusaloille. Äestys sopii myös hienojakoisten maiden istutusalueiden muokkaustavaksi. Keskikarkeiden tuoreiden kankaiden kuusen uudistamisessa muokkaustavaksi soveltuu äestys mainiosti. Laikutus tulee tällaisilla alueilla kysymykseen, jos on havaittavissa kivisyyttä. Yleisesti ottaen kivisillä alueilla käytetäänkin laikutusta, kun taas hienojakoisilla äestystä. Äestys eikä laikutus kumpikaan sovi vedenvaivaamille alueille. Lisäksi äestystä ei suositella reheville maille liiallisen kivennäismaan paljastumisen vuoksi. Tästä seuraa nimittäin ankara koivun perkaaminen. Laikutusta ei suositella tehtävän kunttaisilla alueilla. Rinteisillä alueilla äestys suositellaan tehtäväksi pokittaisuuntaisesti rinteeseen nähden. Käytännössä äestys tapahtuu metsätraktorilla, jolla kivennäismaa paljastetaan. Laikutus tapahtuu metsätraktorilla taikka kaivurilla siten, että kaivurilla pinta raapaistaan pois. Täten pinnan alta paljastuu kivennäismaa. Jos laikkuun istutetaan taimi, niin se sijoitetaan mieluiten noin 10 cm päähän reunasta.  Mätästystä on olemassa Laikkumätästys, kääntömätästys, naveromätästys ja ojitusmätästys. Laikkumätästys soveltuu tuoreille ja lehtomaisille kankaille. Lähinnä kuusen ja koivun istutuskohteille. Laikkumätästystä ei kannata tehdä turvemaille, eikä veden vaivaamille alueille. Laikkumätästys ei myöskään sovellu kivisille kohteille. Laikkumätästyksessä kone vetää maanpintaa siten, että kivennäismaa paljastuu. Taimi sijoitetaan  mättääseen keskelle, eikä laikkuun. Kääntömätästys taas Soveltuu kuusen ja koivun istutusaloille, jotka eivät ole vedenvaivaamia. Kääntömätästys tapahtuu siten, että kone ottaa maasta maa- ainesta ja kääntää sen paikallaan ympäri. Kun näin tehdään niin taimi sijoitetaan mättään päälle keskelle. Taimi saa ravinteita karikkeesta, joka jää väärinpäin käännettynä suoraan taimen juurien hyötykäyttöön. Samoin käy myös laikkumätästyksessä. Kääntömätästys sopii turvemaille männyn luontaiseen uudistamiseen ja viljelyyn, mutta tällöin on ojitusten oltava kunnossa. Naveromätästys taas soveltuu ja vedenvaivaamien ja hienojakoisten maiden mätästyskeinoksi. Naveromätästystä ei kannata käyttää savikoilla, eikä kivisillä mailla. Naveromätästystä ei kannata käyttää yleismenetelmänä kivennäismailla. Naveromätästys tapahtuu koneella siten, että kone kaivaa matalia ojia samalla kun mätästetään. On suositeltavaa, että naverot johtavat kunnon ojiin. Luonnollisesti ojien tulee olla vesiensuojelullisesti oikein tehtyjä. Ojitusmätästys taas soveltuu soistuvien kankaiden ja turvemaiden ojitusmenetelmäksi. Ojitusmätästyksessä ideana on, että samalla parannellaan ojia. Varsinkin turvemailla parannetaan vesitaloutta siten, että osasta mätästysvaoista tehdäänkin kunnon ojia. Tällöin on kuitenkin huolehdittava vesiensuojelusta eli samalla on tehtävä lietealtaat, ja mahdollisesti kaivuukatkoja yms. Säätöauraus on taas pohjoisen eritoten metsähallituksen suosima metsänviljelyalueiden maanmuokkaustapa. Suosituksissa sanotaan, että aurausvako olisi korkeintaan 25 cm syvä.